Inhoan mielialanvaihdoksiani. Tässäkin parin tunnin aikana mieleni on tehnyt itkeä,nauraa ja huutaa raivosta parin minuutin välein. En oikein tiedä mistä tämä johtuu edes. Kai se on se aika kuusta taas tulossa. Vaikka ei vielä pariin viikkoon.
  Vaikka olen oppinut ymmärtämään itseäni ja muita paljon paremmin, niin ei se silti ole tuonut minkäänlaista helpotusta elämääni. Päinvastoin. Ennen olin aivan liian ylimielinen ja välinpitämätön, ja nyt taidan olla ihan vastakohta. En oikeasti välittänyt mistään mitään. Enkä koskaan pysähtynyt miettimään tekemisiäni ja elämääni ja kuinka huonoon kuntoon olinkin päästänyt itseni. Nyt taidan miettiä liikaakin.
Syytän tästä talvea. Ja varsinkin tätä tammi-helmikuun aikaa. Silloin ei tapahdu melkein mitään ja möllötän suurimman osan ajastani kotona koneella.
Motivaatio on nollissa kaiken suhteen eikä mistään tunnu tulevan mitään.
Ensin valitan sitä, ettei ole mitään tekemistä tai minua ei kutsuta minnekään kemuihin, mutta sittenkun olisi jotain tekemistä en jaksakaan mennä.

Haluan päästä pois täältä pimeydestä. Olisi niin ihanaa jos olisi joku tuttu jossain lämpimässä maassa jonka luokse voisi aina päästä pakoon tätä Suomen ankeutta.

Haha, suurinpiirtein tunti sitten olisin voinut kirjoittaa vaikka kuinka pitkän listan siitä miksi elämäni muka kusee, mutta nyt tajusinkin kuinka lapselliselta se kuullostaisikin sillä ei mulla ole mitään oikeita ongelmia.

Now first of all I,
Wanna let you know that,
I've been known for some,
Minor moodswings, now and then.
It all started back when,
People were doing me wrong and,
Because of my position,
I would hold my tongue for them.
Bad relationships, and people I thought were friends and,
People judging me, before they get to know a thing

(Charlotte Church - Moodswings)

Hmmm. Pitäisi tästä lähteä nukkumaan. Koulu alkaa huomenna ja herätys olisi kuudelta. Mutta kun ei saa unta. Niimpä ajattelin tehdä tällaisen jos alkais vaikkapa väsyttää siinä ohessa.

Listaa 60 asiaa itsestäsi

1. Täytän muutaman viikon päästä 17.
2. Käyn ammattikoulua, enkä ole tippaakaan kiinnostunut siitä linjasta mitä opiskelen.
3. Olen älyttömän sarkastinen, enkä siedä ihmisiä jotka eivät tajua sarkasmista mitään
4. Olen myös kamalan kaksimielinen
5. Rakastan musiikin kuuntelua
6. Rakastan myös keikoilla käymistä ja ''pittaamista'' ja koko tunnelmaa mikä yleensä huokuaa artistista/bändistä yleisöön asti
7. Jos joskus joutuisin valitsemaan ystävieni ja perheeni väliltä valitsisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä ystäväni.
8. Sellaiset ihmiset joilla on tosi huono omatunto ärsyttää mua loputtomiin
9. Samoin sellaiset jotka inisee kaikesta turhasta
10. Inhoan teetä, kahvia voin juoda joskus, mutta ilman kaakaota en voi elää
11. Tykkään hömppäleffoista
12. Rakastan juhlimista
13. ja tykkään olla humalassa mutta en silti kaatokännissä
14. Haluaisin muuttaa Australiaan, Englantiin tai USAhan
15. Osaan olla älyttömän itsekäs ja ilkeä
16. Mutten koskaan voisi satuttaa ystäviäni/perhettäni tahallani
17. Luen paljon fanfictionia, oli se sitten slashia tai ei
18. Tykkään ajaa skootterilla, se tuntuu jotenkin vapauttavalta
19. Olen koukussa energiajuomiin
20. Poltan tupakkaa vain juodessani ja ollessani koulussa. (koulussa siitä syystä että siellä ottaa niin älyttömästi pattiin, ei sen takia koska muutkin tekee niin)
21. Inhoan käydä lenkillä kun on valoisaa
22. Osaan näytellä todella hyvin aivan erilaista ihmistä kuin itseasiassa olen
23. Mutta se ei tarkoita ettenkö uskaltaisi olla oma itseni, minusta on vain hauskaa esittää jotain toista roolia ja katsoa miten ihmiset reagoi siihen
24. Minua rupeaa ärsyttämään jos en ole huomion keskipisteenä
25. Silti keskipisteenä oleminen alkaa ahdistamaan koska pelkään että ulkonäköni näyttää huonolta
26. Olen todella pinnallinen ihminen.
27. En ole koskaan sanonut ''minä rakastan sinua''
28. En ole koskaan ollut rakastunut.
29. Enkä ole koskaan seurustellut vakavasti.
30. Pimeys rauhoittaa minua.
31. En ikinä saa unta täyden kuun aikaan.
32. Nukun aina liian vähän tai aivan liikaa.
33. Haluaisin kokea miltä tuntuu olla rakastunut.
34. Inhoan ällösöpöjä ihmisiä
35. Ennen katsoin liikaa telkkaria
36. Kunnes sain tietokoneen, nyt dataan liikaa
37. Tykkään olla pilvessä
38. Mutta en koskaan uskaltaisi käyttää huumeita vakituisesti
39. Sillä tulen helposti riippuvaiseksi eri asioista/aineista
40. Rakastan Helsinkiä kesä-öisin
41. Olen matkustanut lentokoneella vain kerran
42. Kyllästyn nopeasti ihmisiin jos vietän liikaa aikaa heidän kanssann
43. Koen olevani aika hyvä ihmis- tuntija
44. Mutta en silti osaa ottaa huomioon toisten tunteita niin hyvin
45. Sanon yleensä suoraan kaiken sen mitä ajattelen
46. Omistan koiran
47. Rakastan uimista ja rannalla loikoilua
48. Olen aika laiska ja saamaton ihminen
49. En tykkää joulusta
50. En yleensä kuuntele kun minulle puhutaan
51. En tiedä mitä haluan tulevaisuudeltani
52. En uskalla öisin käydä hakemassa syötävää/juotavaa koska pelkään että vanhempani heräävät ja huomaavat että olen koneella ja että he ottavat läppärin pois minulta.
53. Tykkään katsella hyvännäköisiä miehiä ja flirttailla heidän kanssaan
54. Cry-Baby on ollut lempi leffani pienestä pitäen
55. Ja Johnny Depp lempi näyttelijäni
56. En muista suomen- tai ruotsinkielisiä sanoja melkein ikinä mutta englanniksi ne luonnistuu kyllä hyvin
57. Olen siis suomenruotsalainen
58. Opin englantia pienenä koska katsoin niin paljon telkkaria
59. En tykkää luokea kirjoja suomenkielellä, ellei kirjailija sitten ole suomalainen
60. En halua että kukaan ystävistäni älyää että minä kirjoitan tätä vuodatusta (jos ne nyt jostain syystä eksyisi tänne)

Jotenkin ahdistaa. Aika hassua sinänsä, en mä ole mitenkään ahdistunut taikka masentunut ihminen. Tietääkseni. Mutta olen yksin kotona. Tai, onhan porukat kotona ja täällä on vielä siskon tyttö hoidossa. Mutta oon silti yksin ajatusteni kanssa.
  Ja ne ahdistavat. Omat ajatukseni siis. En tykkää olla yksin. Koska rupean ajattelemaan kaikkea mitä olen niin kovasti yrittänyt työntää mielestäni pois. Tiedän kyllä että jossain vaiheessa pitäisi kohdata omat ongelmansa ja yrittää selvittää ajatuksiaan. Mutta en halua. On paljon helpompaa vain olla ajattelematta. Olen jo useita vuosia elänyt tällä tavalla ja samalla luonut itsetäni älyttömän tyhmän kuvan. Edes parhaimmat ystäväni eivät tunne minua kunnolla. Ja ei se edes haittaa itseäni.

Jotenkin tuntuu siltä että tämä uusi vuosi toisi muutoksia mukanaan. Ainakin haluan toivoa niin. Olen aina unelmoinut paremmasta elämästä ja siitä että joku, tai jokin, tulisi pelastamaan minut täältä metsän keskeltä. En tarkoita sitä, etteikö minulla olisi suhteellisen hyvät vanhemmat ja hyvät koti-olot, ihanat kaverit ja uudessa koulussakin on mukavaa. Mutta ainahan sitä haluaa jotain enemmän? Sehän on pelkästään inhimillistä.
  En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta kai se muutos sitten lähtee itsestä. Ei sitä voi vain odottaa että muut tekee kaiken puolestasi. Ennen odotin aina kaikkien muitten tekevän kaiken. Jokaisesta pikku asiasta lähtien. Tiesin, että olen äärettömän laiska ja tiesin aina että asialle pitäisi tehdä jotain. Mutta en ikinä tehnyt mitään. Lopetin urheilun muutama vuosi sitten ja se kyllä kaduttaa. En minä mitenkään läski ole, mutta kuntoni on päässyt rapistumaan niin että oikein hävettää. Tuosta tuo eka muutos sitten lähteekin. Rupean urheilemaan enemmän. Tiedän miltä tuo kuullostaa, kaikkihan aina noin sanovat, ja olen itsekin sanonut noin vaikka kuinka monta kertaa tahansa. Nyt vain tiedän että teen sen. Sillä on jotenkin ihan erilainen fiilis kuin ennen.
  Hm. Jotenkin tuntuu siltä että olen jollain tapaa kasvanut henkisesti lähi-aikoina. Ei tässä mitään maata mullistavaa ole edes tapahtunut, mutta jotenki tuo henkinen kasvu on hiipinyt pikku hiljaa aivoihini. En kumminkaan väitä että olisin mitenkään aikuistunut, se olisi aivan liian tylsää. Enkä halua edes aikuistua. Ajatuskin siitä rupeaa ahdistamaan.
Mutta niin. Jotenkin olen alkanut olemaan enemmän sinut itseni kanssa. Tai ajatusteni. Taisiis hm. Kirjoitan vähän ristiriitaisesti tästä, tiedän. Tätä tunnetta on vaikea selittää. Voin silti yrittää. Olen sinut ajatusteni kanssa, mutten halua ajatella niitä, silla rupeaa ahdistamaan, vaikka olenkin sinut niitten kanssa, ja periaatteessa voin kyllä ajatella niitä, niinhän teen nyttenkin, mutta oikeasti haluaisin vain unohtaa koko asian.

On ikuisuus siitä milloin olisin viimeksi kirjoittanut kunnolla jotakin. Kai se johtuu jotenkin siitä kuinka sekaisin olin ennen. Nyt osaan pitää ajatukseni järjestyksessä. Ennen en pystynyt siihen. Ja kirjoitus hyttynen pisti taas :----) Kyllä, harrastin kirjoittamista aktiivisesti pari vuotta sitten, mutta sitten se jotenkin vain jäi pois. Ei millään innostanut. Pidin täälläkin blogia jossain vaiheessa mutta se tunnus on päässyt unohtumaan :D

Tässä ekassa postauksessa oli tarkoituksena hieman esittäytyä jotenkin, mutta oli pakko päästä kirjoittamaan nuo sekavat ajatukset pois. Enkä odotakaan sitä että joku saisi selvää minusta. Ja jotenkin tuntuu tyhmältä esittäytyä omassa blogissaan? Sillä tuntuu vähän siltä että kukaan kumminkaan tätä tule lukemaan. Ja jos lukee, niin kai ihmiset oppii minusta jotakin kirjoitusteni perusteella?